Haluatko lentäjäksi? Tee näin:

Lentäminen on monien unelma-ammatti. Eikä ihme, sillä jo lentokoneen keksimisestä lähtien lentämiseen on liitetty mielikuvia urheudesta ja suorastaan yliluonnollisista lentämisen taidoista. Lentäminen voikin tarjota upean vapaa-ajan harrastuksen, josta tulee helposti myös elämäntapa. Lentokoneella on mahdollista matkata monipuolisesti ja nopeasti niin kotimaassa kun ulkomaillakin tai käydä ystävien kanssa paikallislennolla ihailemassa maisemia. Ammattilentäjä taas on yksi Suomen arvostetuimmista ammateista. Lentäjän työ tarjoaa hyvän toimeentulon, erinomaiset mahdollisuudet urakehitykseen ja kaiken lisäksi lentäjät pääsevät työkseen matkustamaan maailman eri kolkkiin. Tässä artikkelissa kerromme, miten myös sinusta voi tulla lentäjä ja miltä alan tulevaisuudennäkymät näyttävät.

Aluksi on hyvä tiedostaa, että lentämisen oppiminen ja lupakirjojen hankkiminen voi olla vaativa urakka, joka ei välttämättä sovi kaikille. Lentämisen oppiminen edellyttää usein vaativaa koulutusta ja pitkäjänteistä työtä. Lentäjien on ensinnäkin hallittava lentämiensä lentokonetyyppien käyttö, ohjaus, navigointi ja radioliikenne sekä tunnettava käytettävän lentokonetyypin eri laitteet ja järjestelmät. Lentokonetyypistä ja lentoreitistä riippuen lentäminen voi myös edellyttää erityisen hyvää ruumiillista ja henkistä kuntoa. Kaiken lisäksi lentäjän on myös tunnettava lukuisa joukko ilmailualaan ja lentämiseen liittyviä eri määräyksiä. Tästä huolimatta kuka tahansa perusterve aikuinen ihminen pystyy periaatteessa opettelemaan lentämisen taidon.

Ammatti- vai harrastelentäjäksi?

Jos olet kiinnostunut kokeilemaan lentämistä, tarvitsee sinun aluksi hankkia itsellesi lentolupakirja. Suomessa on tällä hetkellä noin 60 hyväksyttyä kouluttajaa, jotka pystyvät antamaan koulutusta harrastelentäjän lupakirjasta ammattilentäjän lupakirjaan. Harrastelentämiseen tähtäävä koulutus tapahtuu yleensä eri ilmailukerhojen puitteissa, joita löytyy kaikkialta ympäri Suomea. Harrastelentolupakirjaa varten on ensin suoritettava teoria- ja lentokoulutus, jonka jälkeen on läpäistävä Trafin järjestämät teoriakokeet sekä lentokoe tarkastuslentäjän kanssa. Ennen kuin pääset lentämään, tulee sinun vielä hankkia lupakirjaluokan mukainen lääketieteellinen kelpoisuustodistus. Kelpoisuustodistuksen hakemiseen vaadittavan tarkastuksen voi tehdä Ilmailulääketieteen keskus tai kuka tahansa hyväksytty ilmailulääkäri.

Mikäli taas tähtäät ammattilentäjän lupakirjaan, sinun täytyy yleensä hakea opiskelemaan alan oppilaitokseen. Tätä nykyä ammattilentäjäksi voi Suomessa opiskella muutamassakin eri paikassa. Näitä ammattiin kouluttavia oppilaitoksia on yhteensä neljä. Suomen Ilmailuopisto sijaitsee Porissa, jonka lisäksi Helsingissä ammattilentäjän koulutusta tarjoavat Patria, Salpauslento ja Aeropole. Näistä ainoastaan Suomen Ilmailuopisto järjestää valtion tukemaa koulutusta, kun taas Patria, Salpauslento ja Aeropole toimivat puhtaasti liiketaloudellisin perustein. Suomen Ilmailuopistossa kaksivuotinen lentäjäkoulutus maksaa oppilaalle 15 000 euroa, kun taas yksityisissä kouluissa lentäjäkoulutus voi maksaa yli 100 000 euroa. Tästä syystä monet ammattilentäjäksi haluavat suorittavatkin ammattilentäjän opinnot ulkomailla.

Tulevaisuudennäkymät

Ilmailuala on vahvasti riippuvainen taloudellisista suhdanteista. Silloin kun talous kasvaa, on ilmailualan kasvu yleensä vauhdikasta, kun taas taloudellisessa laskusuhdanteessa ilmailuala voi sukeltaa todella syvällä. Kyseessä on vaikeasti ennustettava ala, johon vaikuttavat lukuisat kansainväliset tekijät kuten öljyn hintakehitys, talouden painopisteen siirtyminen Aasiaan, kansainväliset matkustajaliikennevirrat ja globaalit talouskriisit. Paljon on kiinni myös siitä, miten lentoliikenne pystyy vastaamaan ilmastonmuutoksen asettamiin pakotteisiin siirtyä energiatehokkaampiin ratkaisuihin, jotka vähentävät riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Ilmailuala ei kuitenkaan tule todennäköisesti koskaan katoamaan Suomesta sillä lentoliikenteellä on suuri merkitys pienelle, saarivaltion kaltaisesti muusta Euroopasta etäällä sijaitsevalle Suomelle.

Jos harkitset ammattilentäjäksi kouluttautumista, kannattaa ottaa huomioon se, että työllisyysnäkymät vaihtelevat alalla jyrkästi. Paljon on tuurista kiinni, valmistuuko oppilas ilmailualan lasku- vai nousukaudella, ja onko työpaikkoja kuinka hyvin tarjolla. Ajan mittaan työllisyystilanne yleensä kuitenkin tasoittuu, mutta uusien työmahdollisuuksien odottaminen voi vaatia kärsivällisyyttä. Esimerkiksi tällä hetkellä työllisyystilanne alalla on parempi kuin aikoihin, kun Finnair on kertonut palkkaavansa satoja uusia lentäjiä lähitulevaisuudessa. Vielä viitisen vuotta sitten koulutettujen suomalaislentäjien työttömyys oli kuitenkin varsin korkea. Tällöin työllisyysnäkymiä synkensivät Finnairin lomautukset ja irtisanomiset, jotka liittyivät yhtiön rankkoihin kustannussäästöohjelmiin. Maailmanlaajuisesti liikennelentokoneen ohjaajien tarve tulee kuitenkin todennäköisesti kasvamaan erityisesti Aasian ja Tyynenmeren alueella.

Purjelento

Purjelento on vaativaa, mutta palkitsevaa ilmailua

Purjelento on ilmailua, jossa lentokone hyödyntää ilmavirtauksia ja pystyy siten lentämään jopa satoja kilometrejä ilman moottorivoimaa. Purjekoneen lentäjä etsii maastoa ja pilviä tarkkaillen nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä, jotka antavat koneelle nostetta. Nousevia ilmavirtauksia esiintyy eniten aurinkoisella säällä, jolloin auringon lämmittämä ilma kohoaa ylöspäin. Niinpä kevät ja kesä ovat otollisimpia vuodenaikoja purjelentoon. Joissain paikoissa purjekoneen on mahdollista hyödyntää myös muita sääilmiöitä kuten rinnetuulia tai aaltovirtauksia, mutta Suomen oloissa nostoapua tarjoavat lähinnä vain termiikit. Tavallisesti purjelentokone nousee ilmaan joko moottorilentokoneen vetämänä, erityisellä vintturilla tai omalla, vain nousua ja laskua varten rakennetulla apumoottorillaan. Yleensä purjekoneet nousevat apuvoimin puolen kilometrin korkeuteen, minkä jälkeen ne ovat omillaan ja lennon pituus on riippuvainen pilotin kyvyistä. Tavallisesti purjekoneet liitelevät parin kilometrin korkeudessa, josta ne ilman nousevia ilmavirtauksiakin pystyvät liitämään vähintään kuusikymmentä kilometriä ja etsimään sopivan laskeutumispaikan. Jos kone ei pääse takaisin lähtöpaikkaansa, se voi laskeutua melko turvallisesti myös pellolle. Purjekone on yksi- tai kaksipaikkainen, joten mistään joukkoliikenteen kulkuvälineestä ei voi puhua. Yksi purjelennon parhaista puolista onkin pilotin mahdollisuus omaan rauhaan kaukana maanpinnasta ja metelistä.

Linnuista lentävään koneeseen

Purjelento on yksi vanhimmista ilmailun muodoista. Purjekoneen edeltäjän, liitokoneen, kehitti saksalainen keksijä Otto Lilienthal jo vuonna 1891, jolloin hän onnistui saavuttamaan kahdenkymmenenviiden metrin pituisen lennon. Kaksi vuotta myöhemmin lentomatkan pituus oli kasvanut jo kymmenkertaiseksi. Lilienthal tutki intohimoisesti lintuja tarkoituksenaan siirtää lentotaito eläimistä ihmisen rakentamaan laitteeseen. Lilienthal ei kuitenkaan uskonut, että lintujen tapa lentää on ainoa mahdollinen. Sen sijaan hän auttoi todistamaan, että ilmaa raskaamman laitteen on mahdollista lentää ilman siipien räpyttelyä. Purjelentoa on harrastettu innokkaasti 1930-luvulta asti. Alkeelliset purjekoneet lähetettiin matkaan vuoren rinteeltä esimerkiksi ihmisvoimin venytetyn kuminauhan avulla. Tällöin lennot jäivät kuitenkin melko lyhyiksi, muutaman kymmenen sekunnin pituisiksi pyrähdyksiksi. Varhaiset purjekoneet rakennettiin puusta ja kankaasta, mutta nykyään ne valmistetaan muovista sekä lasi- ja hiilikuidusta. Nykyaikaisista purjekoneista löytyy usein erilaisia mittareita, lentotallentimia sekä gps-paikannin. Ne ovat ulkomuodoltaan pitkiä, kapeita, sileäpintaisia ja pitkäsiipisiä, jotta niiden liito-ominaisuudet olisivat mahdollisimman hyvät. Lisäksi laskutelineet sekä mahdollinen apumoottori ovat lennon aikana rungon sisään vedettyinä, jotta ilmanvastus olisi niin pieni kuin mahdollista. Koska lentäjän on kuitenkin saatava purjekone laskeutumaan haluamanaan hetkenä, on koneessa siipijarrut. Ne heikentävät siipien nostetta ja nopeuttavat koneen vajoamista.

Taivaallinen harrastus

Purjelennosta kiinnostuneen kannattaa hakeutua ilmailukerhoon, jotka Suomessakin omistavat suurimman osan kaikista purjekoneista. Kerho vuokraa koneita jäsenilleen, ja jäsenet huoltavat koneita yhteistuumin. Pelkästään jäseneksi ilmoittautumalla ei lentolupakirja kuitenkaan irtoa, vaan henkilön on osallistuttava purjelentokoulutukseen. Suomessa lupakirjakurssiin sisältyy vajaat 50 tuntia teoriaopetusta sekä 50 lentotuntia, minkä lisäksi pilotin on mahdollista kartuttaa osaamistaan syventävillä lentotaidon kursseilla. Ennen koulutukseen osallistumista on läpäistävä lääkärintarkastus, jossa varmistetaan, ettei lentäjällä ole harrastusta poissulkevia sairauksia. Taivaan korkeuksissa myös kilpailuhenkiset pääsevät toteuttamaan itseään. Suomessa ja maailmalla järjestetään jopa kahden viikon mittaisia kisoja, joissa lentäjät suorittavat erilaisia tehtäviä: esimerkiksi nopeuskisoja, joissa nopeimmin ennalta määritellyn reitin lentänyt voittaa, sekä maaliinlaskukisoja, joissa lentäjän on tarkoitus laskeutua mahdollisimman tarkasti maalialueelle. Purjekoneen ohjaaminen vaatii äärimmäistä taitoa ja tarkkuutta, ja harrastusta pidetäänkin yhtenä haastavimmista. Lentäjän on samaan aikaan ohjattava konetta, suunnistettava sekä tarkkailtava ympäristöään suotuisten ilmavirtausten löytämiseksi, minkä vuoksi keskittymiskyky on koko ajan koetuksella. Purjelento onkin takuuvarma keino saada ajatukset irti arjesta. Samalla tarjolla on ainutlaatuinen kokemus, jota ei pääse kokemaan missään muualla: alapuolella näkyvä maankamara, yläpuolella sininen taivas sekä korvissa vain kevyt tuulen humina.

Ilmailu ja lentäminen harrastuksena

Ilmailu on ollut suosittu harrastus jo miltei sadan vuoden ajan, ja erilaisten ilmailumuotojen syntyessä harrastajien kirjo on kasvanut. Kun ennen taivaalla lentäminen oli lähinnä rämäpäisten keksijöiden ajanvietettä, on se nykyään tullut tavallisenkin tallaajan ulottuville. Ilmailua voi harrastaa monessa muodossa: paitsi perinteisesti moottorilentokoneen pilottina tai kyytiläisenä, myös purjelentokoneella, riippuliitimellä, liitovarjolla, laskuvarjolla, kuumailmapallolla tai lennokilla. Viime vuosina lennokkityypeistä erityisesti multikoptereiden lennättämisestä on tullut varsinainen villitys, kun miltei jokaisella on mahdollisuus hankkia kauko-ohjattava lennokki. Experimental-ilmailijat rakentavat itse omat ilma-aluksensa, jolloin suuri osa harrastuksesta tapahtuu maan pinnalla.

Korkealla taivaalla, irti maan kamarasta, voi nauttia alapuolella avautuvista luonnonnäkymistä, yksinäisyydestä ja vapauden tunteesta. Vapauden mukana tulee kuitenkin vastuu, sillä ilmailu on tarkasti säädeltyä, eikä taivaalla voi liihottaa aivan suin päin muista välittämättä. Lentämiseen tarvitaan koulutus, jota tarjoavat ilmailukerhot ympäri maan. Koulutuksen kautta saavutettavat lentolupakirjat jakautuvat eri luokkiin, eli yhdellä lentolupakirjalla voi lentää vain tiettyä lentokonetyyppiä. Myös itsenäinen laskuvarjohyppääminen sekä varjoliito vaativat koulutuksen läpikäymistä, mutta tandem-hyppyyn riittää ennen suoritusta tapahtuva ohjeistus. Lennokin lennättämiseen ei lain mukaan vaadita koulutusta tai lupakirjaa, mutta lennättäjän on samalla tavalla noudatettava ilmailun säännöksiä.

Jokaiselle jotakin

Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, ilmailu ei ole vain keski-ikäisten miesten harrastus, vaan se sopii sekä naisille että miehille ikään katsomatta. Parhaimmillaan ilmailu on koko perheen ajanviettoa, josta jokainen voi valita omiin mielenkiinnon kohteisiinsa sopivan kaistaleen. Lentämiseen voi yhdistää myös toisen harrastuksen, matkailun, jolloin Suomesta voi lentää vaikkapa naapurimaahan pariksi päiväksi. Moottorilentämistä voi harrastaa läpi koko vuoden, mutta kuten kaikissa ilmailun lajeissa, siinäkin sesonkiaikaa on kesä. Tällöin järjestetään monenlaisia ilmailutapahtumia, jonne harrastajalentäjät ja -kerhot kokoontuvat. Usein harrastajat tekevät päivälentoja, jolloin he lennon suoritettuaan palaavat takaisin lähtökentälle. Osa harrastajista myös kilpailee erilaisia ilmailutaitoja vaativissa tehtävissä.

Moottorilentämisestä haaveilevalle ensimmäinen askel on yleensä ultrakevyen lentokoneen lentämiseen oikeuttava lupakirja. Ultrakevyen lentokoneen lentäjän koulutus on suppeampi kuin muissa moottorikoneissa ja siksi myös tulee edullisemmaksi. Myös itse lentäminen on muihin verrattuna edullista: lentotunti ultrakevyellä koneella asettuu viidenkymmenen ja sadan euron välille. Edullisuudestaan huolimatta nykyaikaiset ultrakoneet ovat teknisesti ja aerodynaamisesti todella kehittyneitä. Ultrakevyet koneet ovat yksi- tai kaksipaikkaisia ja nimensä mukaisesti kevyitä aluksia, maksimissaan 472,5 kiloa painavia. Niillä voi taittaa pitkänkin matkan, sillä parhaimmillaan ultrakevyen lentokoneen toimintasäde yltää yli tuhanteen kilometriin: teoriassa siis koko Suomen halki.

Ensimmäiset askeleet

Suomessa on yli kaksisataa ilmailukerhoa. Ilmailuun kuuluu paljon muutakin kuin vain taivaalla liihottaminen. Ilmailukerhoissa huolletaan aluksia ja välineitä, huolehditaan turvallisuudesta, suunnitellaan kerhon toimintaa sekä järjestetään erilaisia kursseja ja leirejä. Päivä kerholla saattaakin kulua siten, etteivät jalat irtoa lainkaan maasta. Tosin jotkut eivät haluakaan taivaalle – ilmailua on mahdollista harrastaa myös simulaattorilla lentäen. Vaikka tekniikan kehittyessä uusia ilmailumuotoja syntyy lisää, harrastuksen uhkana ovat pienten lentokenttien lakkauttaminen. Toisaalta kuitenkin lentämisellä on jo pitkään ollut vapaa-ajan harrastuksena niin vankka jalansija, että varsinainen sukupuutto sitä tuskin koskaan uhkaa.

Ilmailuharrastuksesta kiinnostuneen kannattaa aivan aluksi suunnistaa Ilmailuliiton tai paikallisen ilmailukerhon nettisivuille, joilta löytyy lisätietoa ja vinkkejä siihen, mikä voisi olla itselle se kaikkein sopivin ilmailumuoto. Ilmailukerhot ja -seurat järjestävät usein tutustumiskursseja, joihin osallistumalla saa hyvän kuvan siitä, mitä kaikkea harrastukseen kuuluu. Tällöin saa lisäksi paremman käsityksen, mitä kaikkea eri lajit vaativat sekä paljonko ne maksavat. On myös mahdollista, että jo tutustumiskäynnillä pääsee piipahtamaan taivaalle. Yleisesti ottaen ilmailuun kuluu harrastajalta vuodessa muutamia tuhansia euroja, mutta reilusti halvemmallakin voi päästä. Hintaan vaikuttaa tarvittavat välineet, koulutus sekä tietenkin se, kuinka aktiivinen harrastaja on kyseessä.