Ilmailu on ollut suosittu harrastus jo miltei sadan vuoden ajan, ja erilaisten ilmailumuotojen syntyessä harrastajien kirjo on kasvanut. Kun ennen taivaalla lentäminen oli lähinnä rämäpäisten keksijöiden ajanvietettä, on se nykyään tullut tavallisenkin tallaajan ulottuville. Ilmailua voi harrastaa monessa muodossa: paitsi perinteisesti moottorilentokoneen pilottina tai kyytiläisenä, myös purjelentokoneella, riippuliitimellä, liitovarjolla, laskuvarjolla, kuumailmapallolla tai lennokilla. Viime vuosina lennokkityypeistä erityisesti multikoptereiden lennättämisestä on tullut varsinainen villitys, kun miltei jokaisella on mahdollisuus hankkia kauko-ohjattava lennokki. Experimental-ilmailijat rakentavat itse omat ilma-aluksensa, jolloin suuri osa harrastuksesta tapahtuu maan pinnalla.

Korkealla taivaalla, irti maan kamarasta, voi nauttia alapuolella avautuvista luonnonnäkymistä, yksinäisyydestä ja vapauden tunteesta. Vapauden mukana tulee kuitenkin vastuu, sillä ilmailu on tarkasti säädeltyä, eikä taivaalla voi liihottaa aivan suin päin muista välittämättä. Lentämiseen tarvitaan koulutus, jota tarjoavat ilmailukerhot ympäri maan. Koulutuksen kautta saavutettavat lentolupakirjat jakautuvat eri luokkiin, eli yhdellä lentolupakirjalla voi lentää vain tiettyä lentokonetyyppiä. Myös itsenäinen laskuvarjohyppääminen sekä varjoliito vaativat koulutuksen läpikäymistä, mutta tandem-hyppyyn riittää ennen suoritusta tapahtuva ohjeistus. Lennokin lennättämiseen ei lain mukaan vaadita koulutusta tai lupakirjaa, mutta lennättäjän on samalla tavalla noudatettava ilmailun säännöksiä.

Jokaiselle jotakin

Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, ilmailu ei ole vain keski-ikäisten miesten harrastus, vaan se sopii sekä naisille että miehille ikään katsomatta. Parhaimmillaan ilmailu on koko perheen ajanviettoa, josta jokainen voi valita omiin mielenkiinnon kohteisiinsa sopivan kaistaleen. Lentämiseen voi yhdistää myös toisen harrastuksen, matkailun, jolloin Suomesta voi lentää vaikkapa naapurimaahan pariksi päiväksi. Moottorilentämistä voi harrastaa läpi koko vuoden, mutta kuten kaikissa ilmailun lajeissa, siinäkin sesonkiaikaa on kesä. Tällöin järjestetään monenlaisia ilmailutapahtumia, jonne harrastajalentäjät ja -kerhot kokoontuvat. Usein harrastajat tekevät päivälentoja, jolloin he lennon suoritettuaan palaavat takaisin lähtökentälle. Osa harrastajista myös kilpailee erilaisia ilmailutaitoja vaativissa tehtävissä.

Moottorilentämisestä haaveilevalle ensimmäinen askel on yleensä ultrakevyen lentokoneen lentämiseen oikeuttava lupakirja. Ultrakevyen lentokoneen lentäjän koulutus on suppeampi kuin muissa moottorikoneissa ja siksi myös tulee edullisemmaksi. Myös itse lentäminen on muihin verrattuna edullista: lentotunti ultrakevyellä koneella asettuu viidenkymmenen ja sadan euron välille. Edullisuudestaan huolimatta nykyaikaiset ultrakoneet ovat teknisesti ja aerodynaamisesti todella kehittyneitä. Ultrakevyet koneet ovat yksi- tai kaksipaikkaisia ja nimensä mukaisesti kevyitä aluksia, maksimissaan 472,5 kiloa painavia. Niillä voi taittaa pitkänkin matkan, sillä parhaimmillaan ultrakevyen lentokoneen toimintasäde yltää yli tuhanteen kilometriin: teoriassa siis koko Suomen halki.

Ensimmäiset askeleet

Suomessa on yli kaksisataa ilmailukerhoa. Ilmailuun kuuluu paljon muutakin kuin vain taivaalla liihottaminen. Ilmailukerhoissa huolletaan aluksia ja välineitä, huolehditaan turvallisuudesta, suunnitellaan kerhon toimintaa sekä järjestetään erilaisia kursseja ja leirejä. Päivä kerholla saattaakin kulua siten, etteivät jalat irtoa lainkaan maasta. Tosin jotkut eivät haluakaan taivaalle – ilmailua on mahdollista harrastaa myös simulaattorilla lentäen. Vaikka tekniikan kehittyessä uusia ilmailumuotoja syntyy lisää, harrastuksen uhkana ovat pienten lentokenttien lakkauttaminen. Toisaalta kuitenkin lentämisellä on jo pitkään ollut vapaa-ajan harrastuksena niin vankka jalansija, että varsinainen sukupuutto sitä tuskin koskaan uhkaa.

Ilmailuharrastuksesta kiinnostuneen kannattaa aivan aluksi suunnistaa Ilmailuliiton tai paikallisen ilmailukerhon nettisivuille, joilta löytyy lisätietoa ja vinkkejä siihen, mikä voisi olla itselle se kaikkein sopivin ilmailumuoto. Ilmailukerhot ja -seurat järjestävät usein tutustumiskursseja, joihin osallistumalla saa hyvän kuvan siitä, mitä kaikkea harrastukseen kuuluu. Tällöin saa lisäksi paremman käsityksen, mitä kaikkea eri lajit vaativat sekä paljonko ne maksavat. On myös mahdollista, että jo tutustumiskäynnillä pääsee piipahtamaan taivaalle. Yleisesti ottaen ilmailuun kuluu harrastajalta vuodessa muutamia tuhansia euroja, mutta reilusti halvemmallakin voi päästä. Hintaan vaikuttaa tarvittavat välineet, koulutus sekä tietenkin se, kuinka aktiivinen harrastaja on kyseessä.